Rintojen kohotus

Rintojen riippuminen ajan myötä tai imetyksen jälkeen on hyvin yleinen ongelma. Toisinaan rinnat voivat riippua puberteetistä lähtien ilman mitään ulkoista syytä. Myös putkimaiset rinnat riippuvat - toki vaivaan kuuluu myös vahva rakenteellinen poikkeavuus. Riippuvan rinnan korjausta kannattaa harkita, mikäli rintojen roikkuminen aiheuttaa fyysistä tai psyykkistä vaivaa. Normaalisti nännin kärki sijaitsee 19 - 22 cm päässä soliskuopasta. Riippuvassa rinnassa mitta saattaa olla jopa 40 cm, joskin jo muutaman senttimetrin vikoja korjataan rinnan muodon palauttamiseksi nuorekkaammaksi. Toisaalta runsaasti roikkuva rinta voi aiheuttaa kroonista niska-hartiasärkyä, selkäsärkyä tai jännityspäänsärkyä ja iho-ongelmia rinnan alle.

Rinnat voidaan kohottaa leikkauksella ilman implanttia tai rasvatäytettä mikäli rintojen koko on riittävä ja sopusuhtainen vartaloon nähden. Hyvin pienet riippuvat rinnat vaativat usein tuekseen rintaimplantin, jolloin samassa leikkauksessa sekä kohotetaan rintakudos että täytetään rinta implantilla. Leikkaus voidaan tehdä myös kaksivaiheisena, jolloin kohotettu rinta voidaan tehdä uhkeammaksi toisessa leikkauksessa laitetulla rintaimplantilla.

Leikkaus

Rintojen kohotus voidaan tehdä joko yleisanestesiassa tai puudutuksessa ja sedaatiossa. Leikkaustekniikoita on useita erilaisia. Oleellista on, että leikkaava plastiikkakirurgi tuntee tekniikkansa rajat ja mahdollisuudet parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.

Arpi

Leikkauksesta jää aina arpi - niin myös rintojen kohotuksesta. Nännipiha on aina kohotettava, joten väistämätöntä on nännin ympärillä oleva pyöreä arpi. Yksinkertaisimmillaan tämä ns. Benellin - leikkaus on riittävä nännipihan kohottamiseksi. Ongelmana on kuitenkin tekniikan rajallisuus: Benellin leikkaus ei sovellu suuriin kohotuksiin. Arvet leviävät helposti ja tuloksen pysyvyys on huono. Pystyarpi on hyvin tavallinen rintojen kohotuksen jälkeen. Tietyissä leikkaustyypeissä arven kärkeen syntyy vielä ylimääräinen ryppyinen arpi, joka yleensä paranee siistiksi ja huomaamattomaksi ajan kanssa. Ryppy syntyy, koska arpea on lyhennetty ihon sisällä kulkevalla ompeleella.
Mikäli rintojen alaosassa on hyvin runsaasti ylimääräistä ihoa, on sitä poistettava leikkauksen yhteydessä, jolloin syntyy myös poikittainen ankkurimainen arpi. Poikkiviillon pituus riippuu poistettavan ihon määrästä.

Jälkihoito

Arpien paraneminen on yksilöllistä. Kuitenkin menee vähintään 3-4 kuukautta leikkauksen jälkeen ennen kuin arpikudoksen vahvuus kestää siihen kohdistuvan rasituksen. Niinpä leikkauksen jälkeen hyvät tukiliivit ovat oleellisen tärkeät. Tukiliivien tulee olla yksilöllisesti sovitetut ja riittävän tuen antavat. Tukiliivejä pidetään ensin yötä päivää kolme viikkoa ja yleensä useita kuukausia aina fyysisen rasituksen yhteydessä. Myös ulkoisen arven paraneminen vie aikaa; arven vaalenemiseen ja kypsymiseen voi kulua toista vuotta. Arpia kannattaa hoitaa tukiteipeillä ja mikäli arvet alkavat kasvaa on hoito silikoniteipeillä ja -geeleillä aiheellista. Ensimmäinen jälkikontrolli on noin kuukauden kuluttua leikkauksesta.